Blogistiikkari

Ystänäni Aki kirjoitti, että oppivelvollisuus pitäisi olla 18 asti. Mielestäni hän on väärässä, tuo pakko ei toimi. Ongelmat ovat ihan muualla! Koulun ja koulutusjärjestelmän pitää olla houkutteleva ja joustava. Maatalouskulttuuriin perustuva vuorokaudenaika-ajattelu (töihin kun “aurinko nousee”) ei ole tämän päivän nuorten, joiden kaverit ovat aidosti eripuolilta maapalloa, mukaista. Ei myöskään tulevaisuuden tietotekniikkaan perustuvien ammattien mukaista. Onko esimerkiksi mitään väliä suunnittelu tai vaikkapa laskujen skannaustyössä, mihin aikaan vuorokaudesta tuo tieto tietojärjestelmiin syötetään. “Kaiken takana on nainen” (tosin lienee enemmän sattumaa että opetusministeri on nainen), eli meidän opettajuuden koulutusjärjestelmämme, joka ei tue eikä kannusta perinteisestä agraariyhteiskunta-ajattelusta ja “kiltin koulutytön syndroomasta” poikkeavia opettajia hakemaan ja pääsemään opettajiksi. Kun vielä yliopistotason opettajankoulutuslaitoksen johtaja julistaa, että ei opettaja tarvitse johtajuustaitoja, niin suossa ollaan ja syvällä. Suomalainen koulutuspolitiikka on tässä kohtaan ollut kyvytön näkemään tulevaisuuden tarpeet! Nyt on jo yhdestoista hetki tarttua opettajuuteen isolla kädellä ja ymmärtää ne valmiudet joita tarvitaan ja viitekehykset joihin tämän päivän nuoret päätyvät!

Moicca

On jäänyt kiireitten ja omien arvo- ja näkemyspohdintojen takia kirjoittelematta. Tuloksena on toki jotain tullutkin, minun pitää selvästi jakaa ajatukseni ja näkemykseni kahteen eri maailmaan, ihmisenä ajatteleminen ja arvottaminen omakseen ja rehtorin rooliin liittyvä pohdinta omanaan. Jotenkin on outoa, että ne pitää pistää erilleen, sama ihminen siellä nahan sisällä on, oli sitten rehtorin roolissa tai “vain” ihminen. Mutta se mitä minä ajattelen, tulkitaan näköjään niin erilaisten lasien lävitse, että tuo erottaminen on tarpeen tehdä.

Lähiaikoina kerron tarkemmin, mistä minut löytää ihmisenä ja missä olen rehtorina. FB:ssä olen ihmisenä jo nyt.

Oppilaitoksena meillä alkaa rakentua pelisäännöt, organisaatio ja toimintatavat kuntoon! Näyttää siltä, että ensi syksynä me vaadimme opiskelijoilta ja opettajilta aitoa sitoutumista osaamisen kehittämiseen ja tarjoamme paljon joustavampia ja kiinnostavampia polkuja osaamisen hankkimiseen. Katsotaanpa mitä saamme aikaiseksi!

T KM

voit lähteä, mutta paeta et voi! Tuon löysin joulun aikaan lukemastani kirjasta. Viisaus, joka on samalla pelottava että kannustava. Omassa elämässäni olen tuota saanut kokea ja näidenkin sivujen puitteissa käydyissä keskusteluissa (joista ihan kaikkea en ole julkaissut asiasisällön vuoksi) on tuota näkynyt. Vaikka paeta ei voikaan, niin silti joskus on hyvä ottaa etäisyyttä asiaan, tilanteeseen. Ongelmistaan ei pääse eroon ainakaan samalla tavalla, kuin miten ne ovat muodostuneet. Joten muualle meno, vaikka sitten henkisesti, voi auttaa löytämään ratkaisuja haasteisiin. Joulun aika on monelle kipeiden asioiden pintaan tulon aikaa, joko kaivataan niitä “vanhoja” hyviä joulu tai sitten pelätään niittä menneitten joulujen hirmutapahtumia. Minulle lapsuusajan jouluista tulee hyviä, lämpöisiä (ihan kirjaimellisestikin) muistoja mieleen.

Uusi vuosi on hyvä hetki lähteä tekemään tulevaisuutta, kunhan muistaa että Roomakin rakennettiin kivi kerrallaan. Kun meillä on koko loppuelämä aikaa tehdä uusia juttuja, niin valitaan tälle tulevalle vuodelle yksi asia, joka laitetaan kuntoon. Minun tavoitteeni tulevalle vuodelle on luonnossa vaeltamisen määrän lisääminen ja samalla omassa kunnosta paremmin huolta pitäminen.

Mikä on sinun?

PS. olen näköjään saanut myös venäjänkielisiä lukijoita. Valitettavasti minun kielitaitoni ei riitä käymään keskustelua heidän kanssaan venäjäksi. Kaino toivomukseni onkin, että voitaisiinko käydä täällä keskusteluja suomeksi tai englanniksi, niin minäkin pystyisin ihan omin voimin ja taidoin toimimaan…

Hauskaa ja Antoisaa uutta vuotta ja vuosikymmentä!

Erilaisia asioita meidän yhteiskunnassamme hoitavat monet virkamiehet ja niihin verrattavissa tehtävissä toimivat (kuten minäkin) henkilöt. Näille ihmiselle sattuu virheitä ja heillä on omat näkemyksensä ja arvonsa. Valitettavasti nuo joskus johtavat vinoutuneisiin päätöksiin, joista saattaa joutua kärsimään ilman omaa syytään. Meillä on “keltainen lehdistö”, joka omalla tavallaan tuo asioita esille, joskus jopa onnistuen vaikuttamaan asioihin. Mutta kaikkeen eivät hekään tartu, jolloin ihminen saattaa jäädä yksin taistelemaan byrokratiaa ja siinä toimivien kanssa. Se ei ole helppoa, varsinkin kun usein päätöksen tekijä menee asemansa taakse ja keskustelu siirtyy varsinaisesta asiasta ihan muualle. Mennään asemiin ja käydäänkin keskustelua päätöksen toimijan osaamisesta. Osaamisesta jota kukaan ei alunperin ole edes kiistänyt, vaan on vain haluttu nostaa asiassa jonkin huomioimatta jäänyt tekijä keskusteluun. Kuuntelemisen taito tuntuu katoavan kun tulee näkemyseroja. Mutta meillä lainsäädännössä on selkeästi määritelty, että virkaa toimittava on VELVOLLINEN PALVELEMAAN asiakasta ja kertomaan hänelle kaikki tarvittavat tiedot. Etujensa puolesta voi joskus joutua taistelemaan, mutta parempi sekin, kuin vaan kärsiä!

Tulipa kapulatekstiä, mutta kysypä lisää jos on tarvetta!

Moicca

On ollut viimeiset viikot! Uuden organisaation vääntämistä, ihmisten kanssa kehittämissuuntien ja linjojen hahmottamista ja arjen rutiineja. Tästä viikonlopusta sitten osansa on napannut suomi24 sivuilla oleva kirjoittelu. Siitäpä sitä maanantaiksi saa tekemistä! Onneksi muutaman viikon päästä on selvillä porukka, jonka kanssa lähdetään tätä laivaa viemään eteenpäin! Saadaan ihan oikeasti aikaiseksi vastauksia siihen, millaisilla työkaluilla ja ympäristöillä tulevia koulutuksia toteutetaan. Ainakin menetelmiin uskon tulevan uusia tuulia.

Salille sentään on sen verran ehtinyt, että vielä on toivoa keväällä pärjätä urheiluakatemian pojille muutamassa liikuntasuorituksessa! Ja ehkäpä sitä voisi osansa kantaa tuohon Mikkelissä alkavaan läskikapinaan.

Katsoin tuossa netistä viime viikkoisen MOT-ohjelman. Aika paljon potaskaa, kuten odottaa saattoikin (kun heiltä tuli kysely). Sotkettiin työharjoittelu ja työssäoppiminen, tehtiin muutaman yrityksen väännöistä valtakunnan tapa, kerrottiin että vuoden aikana jopa 320 000 henkilöä, siis noin 13 % työvoimasta, on työssäoppimassa. Ainoa vaan, että työvoimaan ei lasketa kaikkia opiskelijoita ja varsinkin kun noista 320 ooo ihmisestä tulee vuoden aikana työpanosta ehkä noin 25%, siis se ohjelmassa vilautettu luku noin 60 000 henkilötyövuotta. Ja sitten kertoivat ettei noilla työpaikoilla tehdyillä jaksoilla ole merkitystä ja niitä ei mitata. Merkittävä osa ammatillisen perustutkinnon suorittaneista työllistyy työssäoppimispaikkaan, jonkin verran porukka ensimmäisen jakson jälkeen vaihtaa linjaa kun huomaa että tämä ei olekaan minun alani (joka minusta on parempi kuin olla kolme vuotta koulussa ja sitten huomata että ei sittenkään). Aikkarikoulutuksesta muu on käytännössä työelämässä olevien koulutusta, paitsi TE-keskuksen ostama. Noissa koulutuksissa olevista merkittävä osa (vanhassa paikassani luku oli yli 60 %) työllistyy koulutuksen ja työssä oppimisen ansiosta. Ei siis turhaa toimintaa!

Hiihtokelejä odotellessa!

Moicca

Sunnuntaina tuli tuon niminen ohjelma, jossa pari julkisuuden henkilöä kertoi elämänsä alkutaipaleella kotona olleista rajuista olosuhteista; henkisestä ja fyysisestä väkivallasta. Minullakin on tuosta omat kokemukseni. Nuo kaksi TV:ssä ollutta henkilöä, sekä paikalla ollut psykologian asiantuntija, pohtivat sitä miksi jotkut taipuvat / murtuvat tai jopa tuhoutuvat tuollaisissa tilanteissa ja miksi jotkut sitten taas eivät. Eipä ollut heillä(kään) vastausta. En tiedä minäkään vastausta, mutta oman “ratkaisuni” tunnen. Minä elin noiden ikävien asioiden rinnalla “toista” elämää, joka rakentui kirjojen, koulun ja liikunnan kautta. Satoja kirjoja ja jokunen tuhat kilometriä uiden antoivat minulle paikan, jossa mieli sai levätä (näin ymmärrän nyt, en todellakaan silloin) ja joka kantoi eteenpäin. Voi sanoa, että se oli sattumaa, etten ollut saman pihan muiden kakaroiden kanssa liimatuubin äärellä tai jossain muilla poluilla. Mutta osansa saattoi olla myös sillä, että minä luotin siihen, että parempaan elämään on mahdollisuus. W. Somerseth-Maugham on kirjoittanut novellin vanhasta merimiehestä, joka kuolinvuoteellaan toteaa, että olen ainakin elänyt. Siinä asia johon olen pyrkinyt ja josta olen myös saanut jo nauttia! Nyt jo koen, että jopa kipeät kohdat ovat antaneet minulle ymmärrystä, jonka ansiosta pystyn ymmärtämään monenlaisia ihmisiä ja toimimaan omassa roolissani paremmin.

Moicca

Tästä lähtee matka kohti, ainakin minulle, uutta maailmaa. Tuo luonnossa liikkuminen ja oleminen on jo vanhaa, rehtorina oleminen uutta. Matkasta tässä kuitenkin on yleensä aina kyse, mistä tullaan ja varsinkin minne mennään, on se mielenkiintoinen juttu. Matka reksinä on uuden luomista huolehtien siitä, että vanhasta ne hyvät palat säilytetään. Vaan mitä ovat ne hyvät palat? Mitä vanhasta pitää säilyttää, mitä pistää valkopyykkiin ja mitä ihan kokonaan roskiin? Onko sinulla tästä ajatuksia? Uskallatko jakaa niitä?

T KM

Rehtorin blogin ovat pystyttäneet  Otavan opiston av-viestinnän ammattitutkinnon opiskelijat. Toivottavasti siitä on paljon iloa ja hyötyä niin pääkäyttäjälle kuin blogia seuraavillekin!